fbpx

Ajankohtaista, Sähköautot Secto Road Trip – takaisin kotiin vol 1

Ensimmäinen Secto Road Trip-ajotiimi saavutti Milanon täyssähköisillä Audi etronilla ja Tesla Model 3:lla viidessä päivässä. Matkalla oli melkoisesti lataushaasteita ja päivät venyivät pitkiksi. Suomeen palaavan, Secton työntekijöistä koostuvan tiimin aikataulu on vielä tiukempi: Milanosta Tukholma-Helsinki lautalle pitäisi ehtiä vajaassa kolmessa vuorokaudessa (2 100 km). Paluumatkalla ei tosin tarvitse tuottaa sisältöä tai pysähtyä kuvaamaan joten autokunnat voivat keskittyä puhtaasti ajamiseen ja lataamiseen. Melkoinen suoritus joka tapauksessa jopa polttomoottoriautolle, miten luonnistuu matkan taittaminen täyssähköautoilta?

Virkistävän viikonlopun jälkeen oli aika toisen paluutiimin palata Suomeen. Audi e-tronissa matkasivat Secton analyytikko Atte ja jälkimarkkinointipäällikkö Miika, Teslassa myyntipäälliköt Marko ja Jere. Ensimmäisen kosketuksen Audi e-troniin saimme, kun latasimme edellisenä iltana vielä auton akun täyteen n. 50kW laturissa Milanossa.

Ensivaikutelma oli aika tyypillistä VW – konsernin premiumia, saksalaista funktionalismia ja hillittyä laatua. Taajamanopeuteen päästäessä huomaa kuitenkin vielä tarkemmin auton hyvän viimeistelyn. Rengasmelu oli vähäistä, ja sähköauton hiipivän hiljainen eteneminen loi erittäin rauhallisen tunnelman ohjaamoon. Kolme lcd-näyttöä e-tronissa tuntui aluksi aika runsaalta, mutta informaatiotulvan saa säädettyä sopivaksi.

Sunnuintaiaamuna oli aika lähteä Milanosta kohti Helsinkiä. Korkean tehon latureita (yli 150kW) ei ollut kovin runsaasti Pohjois-Italiassa reittisovelluksemme mukaan, joten ensimmäinen latauspiste piirtyi Sveitsin puolelle. Edellisen illan n. 50kW laturin kanssa kului kuitenkin useampi tunti, että saimme auton ladattua täyteen, joten tarkoitus oli tiukasti suunnitella reitti niin, että saamme aina auton korkeatehoiseen lataustolppaan.

 

Liikkeelle lähtiessä Milanosta auton tasaisen varma suorittaminen jatkui. Ohjaustuntuma oli hyvä – keskikokoiselle SUVille kohtalaisen sporttisen tuntuinen ja sopivan jäykkä alusta. Viimeistely ohjaamossa vakuutti jatkuvasti enemmän ja sportti-istuimet sai säädettyä miellyttävään matkantekoasentoon. Kiihtyvyys oli riittävä, mutta kuitenkin speksin mukaiset hevosvoimat eivät aivan tunnu tässä sähköautossa välittyvän todellisuuteen. Toki auton normaalia suurempi massa vaikuttaa tähän, mutta käytännössä auto tuntui lähinnä 200 hevosvoimaiselta polttomoottoriautolta.

Parin tunnin matkanteon jälkeen olimmekin jo Sveitsin puolella, ja oli aika ladata auto ensimmäistä kertaa, kun varausta oli jäljellä n. 15%. Käytimme abetterroouteplanner.com – sivua tähän, joka on yllättävän monipuolinen navigaatiosivu sähköautoille. Käytimme pääasiassa Ionityn korkeatehoisia (nimellisteho n. 350kW) latauspisteitä. Näitä löytyi heti Sveitsin puolella, joista saimme ladattua n. 150kW teholla auton akkuja. Parkkeerasimme auton Ionityn latausaseman viereen, laitoimme Combo2 – pistokkeen autoon ja käynnistimme latauksen Plugsurfing – sovelluksella. Lataus lähti vaivattomasti käyntiin, ja lähdimme huoltotauolle. Vartin kuluttua e-tronin akut olivat jo hyvässä, noin 80% varauksessa. Reilun 20 minuutin kokonaisodotuksella akut olivat jo 90% tasossa. Suuritehoiset latausasemat vakuuttivat: jos matkan teko on tällaista koko ajan, on sähköautolla ajaminen todella helppoa! Oli aika suunnata kohti Baijeria yli Alppien.

Meillä oli reilu 60 tuntia aikaa ehtiä Milanosta Tukholman satamaan, mutta kerkesimme vähän katsoa maisemia. Lähdimme e-tronilla San Bernardino – passille maisemareitille, joka on tyypillisesti aikamoista serpentiinitietä. Vaikka e-tron menee johonkin Q5 ja Q7:n välimaastoon, auto on matalan painojakauman ja 50:50 painosuhteen takia melko hyvä ajettava myös tiukemmissa alppimutkissa. Paikalliset pojat tulivat vastaan kahdella AMG-mersulla ja keltaisella Lamborghinilla, joille e-tron ei aivan pärjää, mutta tässä tapauksessa ei ole tarkoituskaan.

Solan jälkeen matkan suunnittelu jatkui helposti: navigaatiosivu kertoi selkeästi seuraavat Ionity – latausasemat, ja navigoimme aina sopivan pienellä akkuvarauksella seuraavaan latauspisteeseen. Seuraava etappi oli Sveitsin ja Itävallan rajalla, kuitenkin Itävallan puolella. Lataustauko onnistui taas hienosti: auto otti virtaa ripeästi vastaan, ja kuskit olivat tyytyväisiä schnitzeleihin.

Itävallan jälkeen pääsimme jo melko pian kokeilemaan isompia nopeuksia autobahneilla. E-tron on rajattu sähköisesti nopeuteen 200 km/h, jonka auto saavutti vaivattomasti. Akkua toki suuremmat nopeudet syö vauhdikkaasti.

Matkamme jatkuessa kohti pohjoista sähköautoilun nykyinen pullonkaula tuli vastaan: korkeatehoisten latausasemien verkko harvenee selkeästi, jolloin täytyy elää täysin korkeatehoisten latausasemien ehdoilla tai käyttää aikaa matalatehoisiin latausasemiin. Saksan Kasselissa emme heti löytäneet oikeanlaista latauspistettä, mutta saimme kuitenkin sunnuntai-illaksi vielä akut täyteen ennen hotelliin siirtymistä.

Maanantaina oli tarkoitus päästä jo illaksi pitkälle Ruotsiin. Havaitsimme Ionity -latausasemia vielä muutaman Pohjois-Saksassa, ja yhden Ruotsin puolella. Taktiikkana oli ladata hetken Tanskan puolella 50 kw laturilla, ja sitten Malmössä ladata Ionity-asemalla nopeasti tyhjä akku täyteen, ja lopulta päästä Jönköpingiin yöksi. Laiva lähti tiistaina illalla, joten aikaa tuntui olevan runsaasti.

Saavuimme juuri lasketulla hetkellä Malmön Ionity-asemalle, ja jatkoimme matkaa kohti pohjoista. Ruotsin rauhallisella moottoriteillä tuli todettua, kuinka helppoa ja vaivatonta ajo oli uusilla älykkäillä avustimilla. Kaista-avustin toimi tarkasti ja huomaamattomasti (selkeä parannus aikaisempiin VW:n kaista-avustimiin), adaptiivinen vakionopeudensäädin toimi kuten pitää, ja nopeusrajoitusten mukaisessa ajossa auto tunnisti automaattisesti aina oikean ajonopeuden ja sääti nopeuden lain mukaiseksi. Kuskin tehtävänä oli pitää ratista kiinni ja tarkkailla liikennettä. Helppoa ja vaivatonta, ja samalla sähkömoottorit kuljettivat kahden ja puolen tonnin painosta ajoneuvoa höyhenenkevyesti ja hiljaisesti eteenpäin.

WLTP-range e-tronissa oli ilmoitettu vähän yli 400 km, mutta käytännössä 80-120 km/h nopeuksissa auton säde jäi aina tähän mennessä alle 300 kilometrin. Tietysti sähköautoilla ajettaessa korostuu vielä suuremmin taloudellinen ajotapa eli turhat jarrutukset ja kiihdytykset pitää unohtaa, jos haluaa päästä pitkällä yhdellä latauskerralla.

Jo matkan aikana tuli huomattua, että pelkästään Ionity – latausasemia oli toukokuussa 2019 toiminnassa Euroopassa noin 100 kappaletta. Viisikymmentä oli rakenteilla, ja tavoite oli vuoden 2020 loppuun mennessä saada yhteensä 400 kappaletta 350 kW:n latausasemaa Eurooppaan. Nykyisen kannan kasvu tähän 400 kappaleen lukemaan vaikuttaa varmasti ratkaisevasti sähköautoilun sujuvuuteen, kun myös kilpailevat latausyritykset kasvattavat latausverkkoaan.

Maanantai-iltana saavuttessa Jönköpingin keskustaan alkoi sellaisen latausaseman metsästys, johon olisimme voineet jättää e-tronin yöksi lataukseen. Kaupungissa ei ollut lainkaan vähintään 150kW:n latausasemia, joten auto oli pakko jättää hitaampaan tolppaan. Tämä ei käynytkään ihan helposti, vaan joouduimme etsimään sopivaa latausasemaa varttitunnin verran. Lopulta löysimme viimeisestä paikasta sopivan tolpan, ja lähdimme hotellille. Huomenna ohjelmassa Teslan testaus matkalla Jönköping – Helsinki.

Secto Road Trip-matkapäiväkirjan muut osat löydät täältä:

Päivä 1, Helsinki-Turku/Tukholma

Päivä 2, Tukholma-Kööpenhamina

Päivä 3, Kööpenhamina-Hampuri

Päivä 4, Hampuri-Singen

Päivä 5, Sveitsi

Päivä 6, Milano

Pikavauhtia takaisin kotiin vol 1

Pikavauhtia takaisin kotiin vol 2

 

___

Matkapäiväkirjan kirjoittaja on Secton Business Controller Atte Haapsaari.

 

Ota yhteyttä!

Miten voimme olla avuksi? Kerro meille autotarpeistasi ja olemme sinuun pian yhteydessä.