Sähköautot, Sananvuoro Secto Road Trip – sähköautoilla Eurooppaan, päivä 3
Mitä tapahtuu kun kaksi sähköautonoviisia lähtee 2 700 km road tripille läpi Euroopan? Keravan bensalenkkari Ari ja taloudellisen ajon mestari Jenni matkaavat täyssähköautoilla Tesla Model 3:lla ja Audi e-tronilla Helsingistä Milanoon. Miten sopivat yhteen autojen erilaiset käyttösäteet ja kuskien erilaiset ajotavat? Ehditäänkö matkalla tehdä muutakin kuin ajaa ja ladata? Mitä opitaan matkan varrelta? Mitä pitäisi tapahtua jotta sähköstä tulisi koko kansan käyttövoima?
Päivä 3, Kööpenhamina – Hampuri (470 km)
Aikainen roadtrippiläinen laturin nappaa! Nimittäin aamukahdeksalta eilisen päivän ongelmat olivat mennyttä: taksit olivat tiessään Kööpenhaminan AC Hotel Hy Marriot hotellin viereiseltä laturilta Center Boulevardilta ja aamuvirkut pääsivät lataamaan autojaan.
Latureita oli valitettavasti vain yksi, joten toinen auto piti kytkeä tolpan hitaaseen Type 2:een, joka kasvatti rangea vain noin 40 km/h nopeudella. Latauspaikalla oli 30 min aikarajoitus, mutta koska jonoa ei ole, käymme kääntämässä kiekkoa useamman kerran. Onneksi ei ollut innokkaita parkkipirkkoja paikalla! Eikä takseja, koska ne olisivat varmaan käräyttäneet meidät. 😀
Charge-ON yhtiön 50 kW pikalataus maksoi 1 e / 1 kWh. Kun autot kuluttavat 20-30 kWh/100 km, hinta pomppaa 20-30 euroon sadalla kilometrillä!
Aamun valossa bongasimme parkkipaikalta myös pari Type 2 tolppaa, joilla olisimme voineet ladata autot yön yli. Ne eivät kuitenkaan näkyneet Plugsurfing-sovelluksessa eivätkä ne hotellin respan mukaan edes toimineet…
Liikkeelle pääsimme lähtemään vasta yhden maissa. Nukuimme myöhään pitkäksi venyneen edellisen päivän jälkeen ja lisäksi lataus- ja videokuvaussäädöt veivät aamusta yllättävän paljon aikaa.
Alkuperäisen suunnitelman mukaan päivän kohteena olisi ollut 800 km päässä sijaitseva Frankfurt, mutta sinne olisi mahdotonta ehtiä enää saman päivän puolella. Lähdimmekin vain ajamaan kohti Saksaa ja päätimme päättää vasta matkalla, missä kaupungissa yöpyisimme.
Päivän alkajaisiksi hyppäsin Audi e-tronin rattiin. Autossa oli heti tuttu ja turvallinen olo, koska ajan itsekin VW-konsernin autolla. 
Aluksi tarjoamani kyyti oli tosin hieman töksähtelevää, koska Teslan voimakkaan moottorijarrutuksen jälkeen meni hetki oppia ajamaan tavallisen polttomoottoriauton tyyliin jarruttavalla Audilla. Siinä piti siis oikeasti painaa jarruja, että auto pysähtyi eikä vain antaa sen hidastua pysähdyksiin. Sähkömoottorijarrutuksen voimakkuutta saa säädettyä ratin ”vaihdeläpysköistä”, mutta se ei jää päälle kuten Hyundain sähköautoissa vaan jokainen jarrutus pitää tehdä niistä erikseen.
Audi e-tronin omamassa on 2565 kg eli kyseessä on aikamoinen jättiläinen. Valitettavasti jättiläisellä on myös jättiläisen ruokahalu.
Mutta saataisiinko ruokahalua vähän pienemmäksi, kun kuskina on taloudellisen ajon harrastaja? Kyllä. Audin kulutusmittari alkoi näyttää ihan nättejä lukemia, kun ajoin järkevästi. Järkevyys tarkoittaa tässä nopeutta, sillä 130 km/h kuluttaa huomattavasti enemmän sähköä kuin 110 km/h nopeus. Ensimmäisellä lataustauolla 200 km ajon jälkeen rangea oli jäljellä vielä reilu 100 km. Keskikulutus oli 24,2 kWh/100 km, kun Arin eilinen suoritus oli liki 30 kWh/100 km.
Roadtripillä on hyvä miettiä haluaako käyttää aikaa lataamiseen vai ajamiseen. Hitaampi ajonopeuteni aiheutti sen, että tulimme latauskaupunkiin 20 min myöhemmin kuin raskaalla kaasujalalla poljettu Tesla. Jos ajamme 20 km/h hitaammin, jäämme joka tunti 20 km kauemmas toisesta tiimistä. Hmm.
Noin 130 km jälkeen saavuimme 18 km pitkälle Ison-Beltin sillalle, jonka ylittäminen maksoi 245 tanskan kruunua eli reilu 32 euroa. Sillalle saapuvien autojen maksualue oli jäätävän kokoinen! Olimme ajatelleet, että sillalla voisi saada hienoja kuvia, mutta siellä oli niin järkyttävä sumu, ettei meinannut eteensä nähdä. Takasumuvalolle oli ihan oikeasti käyttöä!
Teslailijat latasivat autonsa ekaa kertaa noin 200 km ajon jälkeen Middelfartin Superchargerilla. On siinä paikalla nimi! xD Parin sadan metrin päässä olisi ollut Audille 50 kW pikalaturi, mutta ajoimme mieluummin muutaman kilsan päähän Fredericiaan 150 kW hyperlaturille, jossa akku täyttyisi triplanopeudella.
Aika siistiä, että siinä missä koko Suomessa on yksi hyperlaturi, niin tässä niitä samanlaisia pömpeleitä oli 4 rivissä!
150 kW hyperlataus toimi täydellisesti. Vähän myöhemmin paikalle saapui Tesla-tiimi, joka oli tauolta lähtiessä huomannut, että Supercharger oli katkaissut auton latauksen kesken kaiken ja auto ilmoitti haluavansa huoltoon. Mutta ei tässä mitään huoltoa tarvittu, sillä hyperlaturi latasi myös Teslan ongelmitta.
Latauksen katkeamisen olisi varmaan nähnyt Teslan kännykkäsovelluksesta, mutta emme saaneet sitä käyttöön laina-autoon.
Fredericiassa Ionity DK:n pikalaturi oli hinnoiteltu kiinteästi: 9,90 eurolla sai ladata niin paljon kuin sielu sietää. Esimerkiksi Audiin meni 58 kWh, jolloin yksi kWh maksoi vain 0,17 e.
Ennen Middelfartista lähtöä olimme napanneet Burger Kingistä mukaan eväät, mutta kuinkas ollakaan tämäkin laturi oli Burger Kingin vieressä! Vähän huvitti syödä siinä pihassa sitten eväitä. Pikaruokaketjuilla on selkeästi jokin ovela suunnitelma täyttää kaikkien sähköautoilijoiden vatsat höttöhiilareilla. Saa nähdä miten monta kiloa tällä reissulla tarttuu ylimääräistä painoa mukaan…
Tauolla ehdittiin valita päivän lopullinen kohde, joka olisi pohjois-Saksassa sijaitseva Hampuri. Booking.comista löytyi sopuhintaan hieno hotelli, joten ei muuta kuin taas tien päälle ja kohti Saksaa.
Tesla-tiimi meni menojaan, kun taas minä jatkoin pikkaisen rauhallisempaan tahtiin. Audissa oli tosi kätevä vakionopeussäädin, joka lukee nopeusrajoitukset ja asettaa nopeuden merkin mukaiseksi. Se oli tietty mittarivirheen verran alakanttiin, mutten jaksanut näpyttää isommaksi. Kyllä noin 106 tai 126 km/h riittää ihan hyvin nopeudeksi. (Rajoitukset olivat siis 110 ja 130 km/h.)
Myöhemmin kyllästyin hidasteluun ja aloin korjata nopeutta käsin mittarivirheen verran isommaksi. Kun sitä toisti riittävän monta kertaa, Audi oppi miten paljon kovempaa ajan ja asetti nopeusrajoitusmerkillä nopeuden aina sen verran rajoitusta kovemmaksi. Kätevää!
Jossain vaiheessa matkaa tajusin, että Audissa on myös kaistallapitoavustin. Sen liikkeet ovat niin hienovaraiset, että en ollut alkuun huomannut sen olemassaoloa vaan oli luullut itse ohjaavani autoa. Ja tokihan ohjasinkin, mutta auto oli mukana kaitsemassa. Mutta esim. kaistan vaihdossa auto ei vängännyt vastaan, vaan antoi kuskin tehdä mitä halusi.
Jos Teslalla haluaa vaihtaa kaistaa autopilotin ollessa päällä, ratissa on aika paljon vastusta ja jos käännät itse rattia, autopilot putoaa pois päältä. Audissa on siis ennen kaikkea kyseessä avustin, kun taas Teslassa pitää päättää kumpi ohjaa, minä vai auto. Itse pidin enemmän Audin tyylistä. Molemmat autot vaativat muutaman sekunnin ilman käsiä ajon jälkeen, pitämään ratista kiinni.
Reilu 320 km ajettuamme oli aika vaihtaa maata. Schengen-maissa kun ollaan, ei Tanskan ja Saksan rajalla ollut mitään muodollisuuksia vaan rajan ylityksen huomasi lähinnä siitä, että tien varressa oli iso kyltti, jossa ilmoitettiin Saksan yleiset nopeusrajoitukset kaupungissa ja maantiellä.
Kun Saksa alkoi, alkoivat myös saksalaiset moottoritiesäännöt. Valkoisen ympyrän päällä oleva harmaa viiva tarkoittaa, että baana on auki eikä nopeusrajoitusta ole! Itse tyydyin ajamaan pääosin 130 km/h, jotta akkua ei tarvitsisi ladata alvariinsa.
Matkalla meidän piti kuvata videomateriaalia valtavan aurinkovoimalan vieressä, mutta kun lähestymme sitä, alkoi sataa ja suunnitelma hylättiin. Harmi, sillä paikka olisi ollut ilmakuvissa hieno.
Sade yltyi välillä niin kovaksi, että nopeus piti tiputtaa 80 km/h:ssa ja etsiä taas sumuvalo käyttöön. Vetäydyin siinä vaiheessa oikealle kaistalle rekkojen väliin ajamaan, koska en uskaltanut ajaa kovempaa. Muutama rekka meni ohikin, mutta minä ajan turvallisuus edellä. Motarilla on kolme kaistaa joten helppoihan minut oli ohittaa.
Saksan puolella oli kyllä valtavasti rekkaliikennettä. Kaksikaistaisilla pätkillä tapahtui jonkin verran sitä että rekat ohittavat toisensa, mikä aiheutti tuhatta ajaville autoilijoille tiukkoja jarrutuksia. Ei mikään ihme, että rekoilla oli monissa paikoissa ohituskielto. Sitä näkyi myös paljon aikarajoitetusti eli rekat eivät saaneet ohittaa ruuhka-aikoihin.
Lähestyessämme Hampuri mietimme, että olisi varmaan hyvä ladata vähän autoa ennen kuin saapuisimme hotellille, niin olisi kivempi lähteä aamulla matkaan.
Vettä tuli edelleen aika kaatamalla, kun kurvasimme Hampurin laitamilla sijaitsevalle laturille. Kiirehdin sateessa kytkemään lataustöpseliä autoon ja käynnistämään latausta, mutta lataamisen sijaan appi ilmoitti, että ei pysty. Myöskään tagi ei toiminut. Kokeilin monta kertaa, mutta aina sama juttu. Sinä säätäessämme paikalle pysähtyi e-Golfilla saksalainen herrasmies, joka kertoi laturin vasta toimineen ja kehotti soittamaan operaattorin puhelinnumeroon. Milla kokeili sitten soittaa sinne, mutta jäi jonoon. Muutaman minuutin jonotettuaan totesi, että ei kannata ja päätimme jatkaa matkaa hotellille, joka oli enää alle 10 km päässä.
Hotelli oli valittu budjetti edellä, mutta iloiseksi yllätykseksi siellä oli myös autojen Type 2 -latausmahdollisuus. Teslamme olikin jo Tesla Destination Chargerissa kiinni, kun saavuimme parkkihalliin. Vieressä oli vielä yksi Teslan yleinen ”electric vehicles” -nimetty laturi vapaana ja ajoimme Audin siihen. Mutta voih, auto ei suostunut ottamaan virtaa vastaan. Eikö se sittenkään toimi muilla kuin Tesloilla?
Parkkihallista löytyi myös kaksi ufon näköistä Type 2 -laturia, mutta toinen oli varattu ja toisella seisoi tavallinen pakettiauto.
Audin range oli tässä vaiheessa alle 50 km/h, joten olisi kriittistä ladata se yön aikana! Hotellin respa koitti selvittää pakettiauton omistajaa, mutta tuloksetta. Jätimme sitten avaimet heille ja toivomme, että kun paikka vapautuu, siirtävät auton siihen.
Tesla oli ajanut vähemmän yllättävästi motareita kaasu pohjassa koko päivän ja olivat joutuneet lataamaan auton matkalla yhden ylimääräisen kerran. Teslan päivän kulutus oli 24 kWh/100 km luokkaa, kun taas Audilla, jossa minä olin suurimman osan ajasta kuskina, kulutus oli 26 kWh/100 km luokkaa. Eilen ajoin Teslalla 19 kWh/100 km luokkaa ja Audi liki 30 kWh/100 km. Hyvin huomaa miten ajotavat vaikuttavat!
Secto Road Trip-matkapäiväkirjan muut osat löydät täältä:
Päivä 1, Helsinki-Turku/Tukholma
Päivä 2, Tukholma-Kööpenhamina
Pikavauhtia takaisin kotiin vol 1
Pikavauhtia takaisin kotiin vol 2
—
Secto matkablogin kirjoittaja on Jenni Rossi, 37-vuotias ohjelmistosuunnittelija ja autobloggaaja Jyväskylästä. Jenni valikoitui mukaan Secton road tripille avoimen haun kautta. Jennin 11 vuotta kirjoittama POLOinen autoblogi ja telkkarin Gladiaattorit-veto vakuuttivat tuomariston.
