fbpx

Sähköautot, Sananvuoro Secto Road Trip – sähköautoilla Eurooppaan, päivä 4

Mitä tapahtuu kun kaksi sähköautonoviisia lähtee 2 700 km road tripille läpi Euroopan? Keravan bensalenkkari Ari ja taloudellisen ajon mestari Jenni matkaavat täyssähköautoilla Tesla Model 3:lla ja Audi e-tronilla Helsingistä Milanoon. Miten sopivat yhteen autojen erilaiset käyttösäteet ja kuskien erilaiset ajotavat? Ehditäänkö matkalla tehdä muutakin kuin ajaa ja ladata? Mitä opitaan matkan varrelta? Mitä pitäisi tapahtua jotta sähköstä tulisi koko kansan käyttövoima?

Päivä 4, Hampuri – Singen (800 km)

Iloisia uutisia! Hotellin henkilökunta oli saanut siirrettyä Audin yöllä latauspisteeseen ja akku oli aamulla täynnä. Pikkaisen kyllä eilen epäilytti saataisiinko paikkaa, koska vielä puoli yhdeltä asiaa kysyessämme sitä ei ollut siirretty.

Lähtiessä ongelmaksi muodostui Type 2 -johdon irrottaminen latauslaitteesta. Latauskorttia näyttämällä ei tapahtunut mitään, vaan ufon näköinen latauasema vain piippasi vihaisesti. Onneksi hotellin henkilökunta osasi resetoida vihaisen ufon ja niin se suostui lopulta luopumaan kaapelistamme.

Tänään pääsimme kaahaamaan kunnolla Saksan moottoriteillä, mikä näkyi autojen kulutuksessa ja vaati myös tiheämpään latausta. Enää minäkään en pihistellyt, sillä muuten emme olisi ikinä perillä. 

Päivän tarkoituksena oli paahtaa Hampurista 870 km päähän Sveitsin Zürichiin. Hyperlatureita, jotka lataavat Audia 150 kW teholla, oli kartalla näppärästi 150 km välein, joten päivän ajotyyli Audille oli selvä: 150 km ajoa, 150 kW lataus. Toistetaan, kunnes ollaan perillä. Tesla luonnollisesti ladattaisiin niinikään tiheästi sijaitsevilla Superchargereilla.

Jatkoin tänään Audi e-tronin ratissa ja täytyy sanoa, että se on kyllä huikean hyvä auto ajaa! 160 km/h nopeus ei tuntunut juuri missään, auto ei natissut tai resonoinut ja etu- ja takapenkin välillä pystyi keskustelemaan normaalilla äänellä. Auto oli myös tosi vakaa. Siis todella hyvä matka-auto!

Kovimmillaan ajoin Audilla 200 km/h nopeudella, joka on sen maksiminopeus. Sekin tuntui ihan hyvältä eikä yhtään siltä, että auto lähtisi lapasesta. Turvallisuutta lisäsivät vakionopeussäädin ja kaista-avustin, vaikka en menoa tietenkään niille täysin uskonut.

Audin ensimmäinen lataus oli tarkoitus tehdä 180 km päässä Hildesheimissä, mutta toisin kävi. Ensimmäinen Fastned-operaattorin kahdesta hyperlaturista ilmoitti, että Chademo käytössä, että ei pysty lataamaan samaan aikaan. Muuten hyvä, mutta koko pömpelissä ei ollut Chademoa… Toinen laturi puolestaan sanoi suoraan, että lataus ei onnistu yhteysongelmien vuoksi eikä useampikaan yritys auttanut.

Audissa oli rangea jäljellä tässä vaiheessa enää noin 75 km, joten virtaa olisi pikku hiljaa saatava. Hyperlaturien vieressä oli 50 kW pikalaturi, joka toimi hyvin, mutta oli tietysti hidas. Audin lataaminen täyteen olisi vienyt 1,5 h suunnitellun puolen tunnin sijaan. Mutta olisipa ainakin aikaa lounaalle! Laturin vieressä ei valitettavasti ollut muita paikkoja kuin McDonalds, jonka ruokiin olimme jo täysin kyllästyneet. Latasimmekin tässä lopulta vain sen verran, että löysimme parempaa ruokaa tarjoavan latauspaikan.

Vajaan 20 km päässä sijaitsevassa Hollessa näytti olevan tavallinen 50 kW pikalaturi monipuolisempien ruokapaikkojen lähellä ja suuntasimme sinne. Ajoin kuitenkin vahingossa moottoritien erkanemiskaistan ohi, koska siinä oli tietöitä, joten suunnitelmat menivät vielä kerran uusiksi. Syödäänkin Bockenemissa, joka oli tuosta paikasta 15 km päässä.

Bockenemissa saimme Audin lataukseen ongelmitta ja lähdimme metsästämään ihmisten latauspaikkaa. Mutta missä kaikki paikalliset ihmiset olivat? Keskiviikkoiltapäivä ja kylänraitti oli ihan kuollut ja kaikki paikat kiinni. Olikohan täällä joku juhlapyhä?

Ainut avoin kahvila löytyi lopulta ihan auton latauspaikan viereisen kaupan sisältä ja nautimme lounaaksi erinomaiset sämpylät ja kakkupalat. Kävimme myös ihmettelemässä kaupassa paikallista lihatiskiä, jossa oli ihan mieletön valikoima! Ainakin itselleni yksi ulkomaan reissujen turistinähtävyys on tavalliset marketit, koska on mielenkiintoista vertailla mitä missäkin myydään.

Auton ja ihmisten latautumiseen meni noin 1,5 h aikaa. Vähän nopeamminkin olisi varmaan auton puolesta voitu lähteä, mutta ruokapaikan metsästys vei aikansa.

Sitten taas baanalle! Tosin ei kovin kauas, koska menimme tapaamaan Teslailijoita 10 km päässä sijaitsevalle Superchargerille. He olivat siellä odottaneet jo ties kuinka kauan meitä, kun olivat ehtineet sinne ajoissa kovemman vauhdin takia ja latausnopeus oli tietysti moninkertainen verrattuna meidän 50 kW:iin.

Vaihdoimme autoissa vähän miehistöjä ja jatkoimme matkaa. Tarkoituksena oli kuvata muutamia spiikkejä ajaessa, mutta hiljainen jättiläinen Audikin oli 160 km/h nopeudessa sen verran meluisa, että ei toiminut. Vaikka siis autossa edelleen pystyi keskustelemaan huutamatta. 

Tauon jälkeen tuntui, että Saksan supernopeat moottoritiet ovat lähinnä tietyömaita! Kymmeniä kilometrejä kahta kapeaa kaistaa, joista vasemmanpuoleisella ei meinannut uskaltaa ohittaa oikeanpuoleisen kaistan rekkoja. Paitsi Keravan bensalenkkari. Aamupäivällä oli myös joitakin samanlaisia pätkiä ja muutaman rekan ohitus kuumotti sen verran, että siirryin ajamaan niiden väliin oikealle kaistalle, koska se ei hidastanut matkaa varmastikaan kuin muutaman minuutin, mutta säästi ehkä myös ihmishenkiä. Tai ainakin hermoja… Nuo moottoritien kapeat kaistat olivat kuin kymmenen potenssiin Helsingin kapeat kadut, joiden varret on pysäköity täyteen autoja ja sitten tulee joku vastaan ja pitää päästä ohi. Sillä erotuksella, että nyt ohitusnopeus oli 120 km/h.

Audin navigaattoriin oli laitettu aamulla kohteeksi Zürich. Matkalla Ari keksi, että navin voi antaa ohjata matkalla olevien laturien kautta. Lisäsin asetuksen naviin ja jonkun ajan kuluttua Audi ohjasi meidät kääntymään seuraavasta liittymästä pois moottoritieltä. Me matkustajat ihmettelimme reittivalintaa, sillä Google Maps olisi jatkanut tätä tietä. Ari jatkoi kuitenkin navin ohjaamalla tiellä ja ennen kuin tajusimmekaan, se oli kääntänyt meidät sinne suuntaan mistä olimme tulleet!

Tämä taisi olla kyllä ihan käyttäjän virhe; todennäköisesti olin valinnut kohteeksi lähimmän laturin ja se oli jo ohitettu. Saksan moottoriteillä on se vika että liittymät ovat kaukana toisistaan, joten siinähän sitten ajettiin jonkin aikaa ennen kuin päästiin kääntymään taas oikeaan suuntaan. Samalla oli taas hyvä hetki sekoitella hieman tiimejä.

Seuraavan lataustauon pidimme Eichenzellissä, jossa oli pitkä rivistö monen tehoisia latureita. Ensimmäiset joiden ääreen pysäköimme eivät tunnistaneet RFID-tagia, mutta viereiset 350 kW tehoiset Ionity DE operaattorin laturit toimivat hienosti sekä tagilla että puhelinsovelluksella. Jätimme autot latautumaan ja menimme syömään viereiseen Biergarten-nimiseen ravintolaan koko reissun odottamaamme currywurstia. Maistui!

 

Ruoan jälkeen kävi ilmi, että molempien autojen lataus oli keskeytynyt noin 30 minuutin jälkeen. Tässä ajassa Audin akku oli täyttynyt 65 kWh ja Teslan 46 kWh.

Jos meillä olisi ollut käytössä autojen puhelinsovellukset, ne olisivat varmaankin kertoneet latauksen katkeamisen, mutta nyt sen sai tietää vasta ulkona. 

Laitoimme autot takaisin lataukseen ja odotellessa Skyproductionin pojat kuvasivat dronella makeita maisemapätkiä reissun videoihin. Molempiin autoihin saatiin vielä noin 15 kWh lisää energiaa.

Lataus maksoi tällä kertaa kiinteän 8 e riippumatta siitä, miten kauan tai paljon lataa. Koska autoja piti ladata kahdesti, maksoi kummankin auton lataus 16 e.

Latauspaikalta lähtiessä kello oli 21 ja matkaa olisi Zürichiin vielä lähes 450 km. Ei kyllä millään ehditä sinne tänään! Ehkä Stuttgart tai joku muu paikkakunta olisi parempi paikka yöpyä. Haimme kaupasta energiajuomia ja matka jatkui. Lopullinen määränpää päätettäisiin matkalla.

Jatkoin matkaa Teslan kyydissä, mutta en päässyt vielä rattiin, koska Miika halusi testata maksiminopeuksia. Minäkin olisin mielelläni testannut, mutta ajattelin, että ehdin vielä. Miikalla oli vauhti veressä, mutta monesti moottoritien kaarteet vaativat hidastamaan. Pari kertaa hän kuitenkin sai testattua Teslan huippunopeuden. Se kulki 235 km/h! Ihan sairas nopeus ja jos siitä johonkin törmäisi niin ei varmasti jäisi kitumaan.

Kahtasataa ajaessa Teslan sähkökulutus oli huimaa. Eichenzellistä olisi auton mukaan päässyt lataamatta Stutgartiin, jos pitäisimme nopeuden alle 115 km/h, mutta eihän se ollut vaihtoehto. Teslan ekan lataustauon pidimme alle 100 km ajon jälkeen Gramschatzer Wald Superchargerilla, koska navigaattori suositteli pysähtymään siihen lataamaan. Hirveän kätevää, kun navi arvioi tarvittavat latauspaikat ja latauksien kestotkin!

Ilta oli pimentynyt ja minua väsytti, joten Miika jatkoi ajamista. Ajattelimme että voisin ajaa loppumatkasta kaupungissa, koska vieraissa kaupungeissa ajaminen kiehtoo minua. Oltiin kyllä varmasti paljon nopeammin myös perillä Miikan ajaessa, koska minä en todellakaan olisi uskaltanut aja 160 km/h pimeällä pääosin lyhyet valot päällä.

Pimeällä pääsimme toki testaamaan myös Model 3:n kaukovaloja, jotka olivatkin tosi kirkkaat. Niitä pystyi käyttää aika vähän, koska vastaantulijoita oli paljon ja moottoritien suuntien välissä ei ole näköesteitä kuten Suomessa. Yksi rekka väläytti meille valojaan kun meillä oli pitkät päällä. Yllättäen katolla välähtikin oranssit valot eikä sokaiseva kaukovalopatteri, kuten suomalaisissa rekoissa.

Seuraavan tauon pidimme reilu 200 km myöhemmin Stutgartin eteläpuolella Vöhringenissä, jossa oli peräti 16 latauspisteen Supercharger. Teslan range oli enää 41 km, joten nyt olisi ladattava vähän pidempään.

Pihassa oli jälleen Mäkkäri ja haimme sieltä minimaalisen yöpalan ja pidimme vessatauon. Burgerpaikat ovat siitä mukavia, että vessat ovat ilmaisia. Tavallisilla huoltamoilla niihin pitää ostaa automaatista 50 sentillä pääsylippu, joka oikeuttaa kulkemaan portista. Mietin vaan, että käyköhän vessoissa lipuntarkastajia, jotka tarkistavat asiakkailta pääsyliput?

Noin 40 minuutin lataustauon aikana Teslan range kasvoi 41 km:stä 416 km:ään. Laturilta lähtiessä kello alkoi lähennellä puolta yötä ja minä olin ihan valmis nukkumaan. On hyvä tunnistaa omat rajansa ja minä tiesin tuossa vaiheessa väsymyspalelupuistatuksissani, että tänään ei olisi enää minkäänlaista kykyä keskittyä autolla ajamiseen. Onneksi Miikan kauneusunet ja jättiespresso tekivät tehtävänsä ja mies oli taas ajokunnossa.

Lataustaukomme aikana Audi-porukka oli ehtinyt meistä vartin edelle. Yhytimme heidät lataamasta Dietingenissä, jossa oli jälkeen hienosti toimiva Ionity. (He olivat ladanneet myös kerran aikaisemmin kuten mekin.) Plugsurfing näyttää että laturit olisivat 50 kW, mutta kaikki ovat olleet tähän mennessä sitä nopeampia.

Teslassa oli rangea vielä 195 km ja matkaa enää 70 km, joten jatkoimme matkaa otettuamme vain omat tavaramme mukaan Audin takakontista. Pääsisimme siten vähän aikaisemmin hotellille, joksi oli muutaman soiton jälkeen valikoitunut Singenissä sijaitseva Art Hostel.

Arvelin, että Miikan käyttämällä 140-160 km/h nopeudella Teslassa olisi akkua jäljellä perillä noin 75 km, mutta sitä olikin enää 45 km ja pysähtyessä auto vielä ilmoitti, että akun jäähdyttyä range tulee olemaan vielä huomattavasti vähemmän. Hostellin henkilökunta olisi antanut meidän ladata Teslaa pihassa polkupyörien latauspaikalla, mutta emme löytäneet Teslan shuko-adapteria. Hieman virkeämmillä aivoilla olisi tajunnut, että siellähän se olisi ollut takakontin välipohjan alla… Lähin laturi on 11 km päässä, mutta emmeköhän pääse sinne vielä.

Jos ihmettelette, miksi emme menneet hotelliin jossa auton voisi ladata yöllä, niin yöpymispaikkakunta päätettiin vasta myöhään illalla lähinnä sillä ajatuksella, että kunhan jonnekin päästään yöksi. Perillä olimme puoli kahden maissa. Itse olisin mieluummin pysähtynyt yöpymään jonnekin aikaisempaan paikkaan, esim. Stuttgartiin, mutta porukat eivät halunneet jäädä Stuttgartin aamuruuhkiin. Onpahan huomenna ainakin lyhyempi matka ajettavana Milanoon.

Secto Road Trip-matkapäiväkirjan muut osat löydät täältä:

Päivä 1, Helsinki-Turku/Tukholma

Päivä 2, Tukholma-Kööpenhamina

Päivä 3, Kööpenhamina-Hampuri

Päivä 4, Hampuri-Singen

Päivä 5, Sveitsi

Päivä 6, Milano

Pikavauhtia takaisin kotiin vol 1

Pikavauhtia takaisin kotiin vol 2

Secto matkablogin kirjoittaja on Jenni Rossi, 37-vuotias ohjelmistosuunnittelija ja autobloggaaja Jyväskylästä. Jenni valikoitui mukaan Secton road tripille avoimen haun kautta. Jennin 11 vuotta kirjoittama POLOinen autoblogi ja telkkarin Gladiaattorit-veto vakuuttivat tuomariston.

Ota yhteyttä!

Miten voimme olla avuksi? Kerro meille autotarpeistasi ja olemme sinuun pian yhteydessä.